torstai 5. helmikuuta 2015

Joskus sopivaa otsikkoa on vaikea keksiä

Blogin kirjoittaminen on aika paljon valintoja. Valitset, mitä kirjoitat ja mitä jätät kirjoittamatta. Blogi ei ole yhtä kuin oma elämäsi, koska et pysty (etkä ehkä halua) välitttää tai kertoa kaikkea lukijalle. Kerrot ja kuvaat ja avaat elämääsi tai tekemisiäsi, mutta paljon jää myös kertomatta ja kuvaamatta. Osa valinnoista on tietoisia ja osa tiedostamattomia. Minä en esimerkiksi kirjoita kovinkaan paljon miehestäni, koska olen päättänyt kirjoittaa blogia siitä, mitä teen (tarkoittaen tällä lähinnä käsitöitä). Sen aihepiirin ulkopuolelle jää aika paljon tavallisesta elämästäni. Tänään kuitenkin valitsin ja päätin, että kerron teille minun joulustani.

(Tässä kohtaa pidin kirjoittamisessa melko pitkän tauon, koska en tiennyt miten aloittaisin tai miten ylipäätään pukisin sanoiksi ajatuksiani.)

Meillä piti olla jouluna kaikki oikein erityisen ihanasti. Kukaan ei ollut sairaana ja kaikki jouluvalmistelut oli saatu tehtyä etukäteen (harvinaista!). Ystäväni oli tyttärensä kanssa tullut meille viettämään joulua ja aatonaattona mieheni tuli työreissulta kotiin. Aatonaattoiltana laitoin hyvillä mielin ja hieman malttamattomanakin nukkumaan. Minun mieleni ja kotini oli valtaamassa lämmin joulutunnelma ja jopa hieman lapsenomaisella innolla odotin aattoa ja mukavia hetkiä hyvässä seurassa. Aattoaamuna heräsin puheluun, jota en yhtään osannut odottaa. Pyysin isääni toistamaan asiansa uudelleen ehkä pariin kertaan, ennen kuin tajusin ettei asiaa pysty sanomaan puhelimessa niin, että siitä saisi kovinkaan paljon selvää. Minun sisareni oli kuollut.

Tämä huivi on neulottu sisartani ajatellen. Vietämme hautajaisia sunnuntaina.

I knitted this scarf thinking about my sister. Her funerals are held on Sunday.






http://ravel.me/RakkaudellaTiina/l9b5a

Ohje pattern Henslowe / Beth Kling
Lanka yarn Malabrigo Yarn lace
Puikot needles 3.5 mm

12 kommenttia:

  1. Voi ei. Otan osaa ♥

    Mä tietkö jotenkin aavistin, että jotain on, kun et päivittänyt blogia. Mutten sitä, että se olisi mitään näin kamalaa. Yrittäkää te muut pitää toistanne nyt huolta. Voimia Tiina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Huolta täällä nyt toisistamme pidämme <3

      Poista
  2. Otan osaa! Voin pahoin kun luin tämän, muisto siintä, kun 13 vuotta sitten poliisi soitti keskiyöllä ovikelloa ja kertoi veljeni menehtyneen, nousi heti pintaan.
    Voimia teille kaikille, varsinkin huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Näitä tuskin unohtaa koskaan...

      Poista
  3. Osanotto! Voimia, kauniin huivin olet neulonut!

    VastaaPoista
  4. Läheisen menettäminen on niitä kamalimpia asioita. Ja jouluna vielä. Vaikka en sun sisarta tuntenutkaan, niin silti tuntuu pahalta kun nuori elämä jää kesken. Osanottoni.

    (Mulla on uus profiili uuden blogin takia. T. GardenianKati)

    VastaaPoista
  5. Joulu ei ole enää koskaan samanlainen... Kiitos Kati! <3

    VastaaPoista